Tykkää tästä:

Verkostot naamakirjassa ja LinkedIn:ssa, Merkku Damiano Second Lifessa, kurkistukset Sometu-verkoston toimintaan tai uteliaisuus twiitteihin ovat hiljalleen vallanneet mielen. Ihan salaa, vaivihkaa. Kymmenen vuotta sitten tietotekniikkaan liittyvät ajatukseni olivat nimittäin lähinnä sitä, että näppiksen purkamalla siitä saa loistavia jääkaappimagneetteja tai virtajohtojen sisuksista kerrassaan mainiota kuparilankaan milloin mihinkin taidepläjäykseen.  Erilaisia pintoja, värejä, materiaalien moninaisuutta.  Niin, minähän olen siis ensimmäiseltä koulutukseltani tekstiiliartenomi, joten lähden tarkastelemaan maailman ihmeitä lähes aina ensin visuaalisiin seikkoihin perustuen.

Ajattelin muotoiluopintojen jälkeen kuitenkin, että oppi ei ojaan kaada ja tein hyppäyksen kasvatustieteiden maailmaan. Ja sillä tiellä ollaan nyt, varsin vahvasti. Hämeen kesäyliopisto ilmestyi kuvioihin maisteriopintoihin kuuluvan harjoittelujakson myötä ja nyt huhtikuussa on edessä kolmas Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssi, joka on ollut pääasiallisena työsarkanani viimeiset kolme vuotta. Konferenssi on kerrassaan loistava tapahtuma, joka kerää vuosittain Hämeenlinnaan reilusti yli tuhatpäisen joukon asiaan vihkiytyneitä puolesta- ja vastaanpuhujia. Jo muutamana aiempana vuotena olemme viritelleet varsinaisen konferenssin yhteyteen Online ITK-tapahtumaa ja tänä keväänä olemme AVO-hankkeen puitteissa vielä ponnekkaammin matkassa. Ja jatkoa seuraa, joten lupaan, että ITK ei lepää jatkossakaan.

Minusta piti siis tulla alkujaan tekstiilisuunnittelija… Elämä kuitenkin kulkee omia polkujaan. Ja tulihan minusta suunnittelija kuitenkin. Tosin en nytkään tunne tietokoneiden syntyjä syviä ja itse asiassa pidänkin huomattavasti mielenkiintoisempana sitä, mitä pääsen koneilla tekemään.  Tätäkin kirjoittaessani taustamusana soi Club for Fiven “Sweet Dreams”, Facebookissa kaverit ovat kommentoineet uutta hiuslookiani, nettikauppa odottaa ostoskorin hyväksymistä ja eilen tuli ykköseltä dokumentti, joka jäi katsomatta, löytyisiköhän se Areenasta. Ei siis enää elämää ilman konetta, näin se on vallannut mielen… salaa ja vaivihkaa .